Sukeltajaliittokin sen tietää

 

Nosteenhallinta ja parityöskentely, missä lienet?

Viime vuoden viimeisessä Sukeltaja -lehdessä oli Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan jäsenen Jouni Piispasen artikkeli, jossa annetaan sukeltajille ohjeita poikkeustilanteisiin. Kirjoituksessaan Piispanen kertoo seuraavaa: 

"Analysoituamme vuosien mittaan ongelmatilanteita ja onnettomuuksia, on niistä paljastunut kaksi muita yleisempää laiminlyöntiä. Ensimmäinen on puutteellinen tasapainotus, joka johtaa siihen, että sukeltajan huomiokyky ei enää riitä tärkeimpiin huomiota vaativiin seikkoihin. Toinen on puutteellinen parityöskentely, jolloin sukeltaja on yleensä yksin juuri, kun onnettomuus tapahtuu".

Sukeltaja 5/12

Oman hännän nostaminen on aina hiukan kiusallista, mutta nyt sitä ei edes tarvitse itse nostaa. GUE -kursseilla kaikki taidot tehdään sukeltajan nosteen ollessa neutraali. Mikäli nosteenhallinta on hyvin hallussa ei sukeltajan tarvitse siihen erityisesti keskittyä ja huomio voidaan suunnata muihin asioihin, kuten hylyn ihailuun tai ongelmatilanteen ratkaisemiseen. Puutteelliset taidot tasapainotuksessa johtavat usein myös siihen, että yksinkertaiset ongelmat kumuloituvat ja aiheuttavat tilanteen, jota sukeltaja ei enää omin voimin kykene ratkaisemaan. Onni onnettomuudessa on se, että nosteenhallinta ei ole "amerikan temppu" vaan taito, jonka harjoittelu laadukkaan opetuksen jälkeen tuottaa varmasti hyviä tuloksia.

Parityöskentelyn nimeen tuntuvat monet juhlapuheissa vannovan, mutta kun mennään veteen tai tullaan sieltä pois, ei paria useinkaan ole näkyvissä. Niinkuin nosteenhallinta on myös parityöskentely taito, joka vaatii harjoittelua jo peruskurssien aikana. Toimiva tiimi ei synny siten, että mennään vaan veteen ja päätetään, että nyt ollaan tiimi. Tiimitaitojen harjoittelun tulisi olla keskeisessä osassa sukelluskursseilla. GUE -kursseilla kaikissa taidoissa on tiimiaspekti. Esimerkiksi sammakkopotkuja - haastavammista taidoista puhumattakaan - voidaan harjoitella tiiminä siten, että oppilaat liikkuvat rinnakkain. Näin oppilaiden on pakko keskenään kommunikoida harjoituksen aloituksesta ja lopetuksesta, tarkkailla toistensa etenemisnopeutta jne. Tämä johtaa siihen, että oppilaat oppivat kommunikoimaan luontevasti veden alla ja ottamaan toisensa huomioon. Kun parityöskentely toimii kitkattomasti on sukeltaminen todella vaivatonta, turvallista ja ennen kaikkea hauskaa.

Hienoa, että Liitossa on huomattu nämä ongelmakohdat. Toivottavasti tämä ongelmien tunnistaminen johtaa laadukkaampaan sukelluskoulutukseen ja edesauttaa sukeltajia saamaan enemmän irti tästä hienosta harrastuksesta.

Lähteet:  Piispanen, Jouni. 2012: Apua, mitä nyt! - Ohjeita poikkeustilanteisiin. Sukeltaja 5/2012.