Tmi Jarkko Helin: Temppu ja kuinka se tehdään: osa 5. IE

The Trick is...

Viime vuoden kesäkuun lopussa olin tilanteessa, jossa olin saanut kerättyä kasaan ensimmäisen nimmarin - tai puollon - matkallani kohti GUE:n T1 -kouluttajapapereita. Paperit saadakseni, edessä olisi vielä Instructor examination, jossa minun tulisi kouluttaa kokonainen T1-kurssi kouluttajaeksaminaattorin valvovien silmien alla ja hoitaa kaikki kurssiin kuuluva logistiikka.

IE:n suunnittelun aloitin jo viime vuoden heinäkuussa. Kurssia varten piti löytää oppilaat, soveltuva eksaminaattori - joka ei ole antanut suurinta osaa ensimmäisen nimmarin komponenteista - ja saada kaikkien aikataulut sitten sopimaan keskenään. Kunnianhimoisesti koetin järjestää tutkintoa jo vuoden 2014 syksylle. Tämä yritys kaatui miltei heti alkumetreillä aikatauluongelmiin. Päätin siis suosiolla tähdätä vuoden 2015 kesäkuun alkuun.

Oppilaiksi kurssille löytyi jo viime elokuussa noheva tiimi Suomen mansesterista. Kavereille kesäkuun alku oli ok, joten sitten lähdettiin metsästämään eksaminaattoria. Euroopassa asuvista eksaminaattoreista Rich Walker putosi kilpailusta ensimmäisenä pois, koska suurin osa ekan nimmarin osista oli Richin kynästä. Mario Arenalla oli kursseja ja projekteja, mutta ei aikaa. Vanhat "tutut" oli näin ollen ulkona pelistä. Kirill Egorov kiilasi seuraavaksi jonoon. Lähettämiini kyselyihin Kirill vastasi aina nopeasti ja päivämäärät saatiinkin soviteltua suhteellisen kivuttomasti Kirillin kiireiseen aikatauluun. Lokakuun lopussa päivämäärät oli selvillä ja homma muutenkin kivasti hoidossa. IE olisi 7.-12.6.2015 Kroatian Krnicassa. Olin niin innostunut, että mielessäni olleet Liam Allenin sanat "allways try to intern with your examinator before final IE to iron out any inconsistencies in teaching style and content", eivät juurikaan minua häirinneet.

Seitsemän kuukautta aikaa valmistautua ja jännittää. Pettymyksekseni keskityin ehkä enemmän jälkimmäiseen kuin edelliseen. Pari kuukautta ennen kurssia - useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen - sain itseäni niskasta kiinni ja aloin toden teolla viilaamaan kurssin luentoja, kuivaharjoituksia, jne. Omasta mielestäni olin ihan kohtuullisen hyvin valmistautunut. Aika kului nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan, olin flunssaisena matkalla kohti Euroopan ruutitynnyriä.

Kun legenda puhuu, harjoittelija syö kädestä.

Maurizion Krnica Dive on kyllä mainio mesta, siitä ei pääse mihinkään. Mahtavia hylkyjä, toimiva kaasu- ja venelogistiikka. Näiden takia IE tänne alunperin sovittiinkin. Ennen kurssin alkua ehdin sukeltaa muutaman sukelluksen paikallisilla hylyillä ja saada vielä pientä viilausta Marion kursin yhteydessä. Sukellukset veivät edes hetkeksi hirvittävän stressin ja jännityksen mielestä. Näin jälki käteenkään en osaa sanoa, että miksi tämä IE jännitti minua niin paljon. Ja vaikka IE:n järjestäminen on haastavaa, niin ei tämä silti ollut mikään "kerran elämässä" -mahdollisuus.

Vissiin Vissillä.

Kouluttajaeksaminaattorini, Kirill - tuo High Springsin amerikkalaisin viikinkitutkija - sekä oppilaat Janne ja Tapsa saapuivat paikalle pari päivää ennen kurssia. Tampereen tiimi oli minulle jo ennestään tuttu, mutta tatuoidun jet lagin kourissa kärvistelevän venäläisen tapasin ensimmäistä kertaa. Helpotuksekseni Kirill osoittautui erittäin helposti lähestyttäväksi tyypiksi, jonka kanssa "kiusallinen hiljaisuus" -hetket jäivät vähiin. Itse asiassa Kirillistä tuli tavallaan mieleen eräs suomalainen Minervankadulla asuva Santi-kauppias. Ennen kurssia esittelin Kirillille laatimani aikataulun kurssille. Kipan mielestä aikataulu oli ihan jees. Näillä mennään.

Kirill ja tekkikouluttaevaluaattorin sietämättömän leppoisa elämä.

Sieltä se sunnuntai 7.6 sitten tuli. Takana oli huonosti nukuttu yö. Luonnollisesti. On se kyllä p*****e, miten aikuinen ihminen jaksaa jännittää tällaisia asioita. Ei tässä kuitenkaan maailmansotaa tai nälänhätää oltu estämässä. Klo 9.00 oltiin kaikki luokkahuoneessa valmiina aloittamaan kurssi. Kurssi alkoi mukavasti ja melkein siinä pääsin jonkinlaiseen vauhtiin siinä määrin, että jännityskin jäi taka-alalle ja oli... kivaa!

Seuraavat neljä päivää menivätkin luentojen, kuivaharjoitusten sekä skenaariosukellusten merkeissä. Illat vietettiin perinteitä kunnioittaen Kum-Pizzeriassa, johon todistettavasti voi myös viedä omat ruuat jos kutsuu kokin mukaan syömään.

Niin, ei ne Apeksit oo hirveän luotettavia...

Suoritusteni jälkeen Kirill antoi saman tien hyvinkin yksityiskohtaista palautetta suorituksistani. Rehellisesti sanoen en ollut odottanut IE:lle enää näin detaljeihin menevää palautetta. Fundis IE:lläni Rich oli lähinnä tyytynyt kommentoimaan hyvinkin lyhyesti tekemisiäni tapahtumien jälkeen. Nyt tilanne oli kuitenkin hieman erilainen. Aiempiin T1-kokemuksiini verrattuna jotkut asiat Kirill halusi tehtävän hyvinkin poikkeavalla tavalla. Tämä toi mieleeni tasaisin väliajoin Liam Allenin kommentin IE:n kanssa harjoittelusta ennen varsinaista näyttökurssia... Esimerkiksi reelin kanssa toimimiseen Kirill suhtautui huomattavasti intohimoisemmin kuin muut T1-kouluttajat joiden opissa olin ollut.

IE:ni antoi sen verran runsaasti palautetta - ja painetta - että kuvittelin kurssin menevän melko heikosti. Omalta osaltani siis. Oppilaat sen sijaan edistyivät ja pärjäsivät muutenkin mainiosti. Aamut olivat usein itsetunnon sirpaleiden keräämistä ja kokoamista muistuttamaan tekniikkasukelluskouluttaja-aspirantin muotoa. Tottahan toki Kirillin kommentit olivat hyödyllisiä, jotka kumpusivat hänen omasta kokemuksestaan kouluttajana. Kurssin aikana ne vaan tuntuivat välillä melko musertavilta ja siltä, että enkö minä nyt osaa tehdä mitään oikein. Klassikkoläppä, jolla saatiin kutistettu kouluttajaharjoittelija pikkurillinpään kokoiseksi erään briiffin jälkeen oli: "Jarkko, tiedätkö mitä lukee GUE:n jäsenteepaidan selässä?" Aika timanttinen kysymys, joka kivasti alleviivasi omaa riittämättömyyden tunnetta.

Oisko sittenkin pitänyt varmistaa, että IE:n kanssa on yhteinen kieli?

Vihdoin päästiin viidenteen kurssipäivään ja trimix-dyykkeihin. Dyykit menivät hyvin ja vaikutti siltä, että oppilailla oli hauskaa Cesare Rossarol hylyn lukuisia yksityiskohtia katsellessa. Kirillillä oli kamera mukana ja oppilaat tallennettiin upeisiin kuviin yhdessä hylyn kanssa. Kun päivä oli päättymässä, otti venäläinen tormenttorini minut puhutteluun. Puhuttelun yksinkertainen sanoma oli se, että mikäli viimeisenä päivänä en mokaa hommaa täydellisesti tai tee jotain todella tyhmää, saan nimmarin ja T1-kouluttajastatuksen. Rehellisesti sanottuna en osannut toivoa mitään tällaista ja olin näin muodoin hyvin yllättynyt. Ehkä kaikki oli mennytkin selkeästi paremmin kuin miltä asiat omassa päässä tuntuivat.

Kuudentena päivänä sukellettiin kurssin viimeinen sukellus Vis-hylyllä. Tämä hylky onkin mitä mainioin paikka päättää T1-kurssi. Ehjä ja iso hylky suomalaisella asteikolla mahtavassa näkkärissä. Sukelluksen jälkeen oppilaat tekivät kokeen, joka samantien tarkastettiin ja todettiin hyväksi.

Tetris.

Kokeen jälkeen kandidaatti kuskattiin veneen takaosaan teuraalle. Olin odottanut - aiemman perusteella - että arvioija raatelisi vielä kerran minut palasiksi ja repostelisi koko kurssin annin. Yllätykseni oli - taas kerran - suuri, kun Kirill totesi koruttomasti, että: "Annan sinulle sen toisen nimmarin, onnea." Tämän jälkeen hän patisti minut kertomaan kieli pitkällä odottaville oppilaille menikö heidän kurssinsa läpi. No, menihän se. Loppu hyvin, kaikki hyvin.