Kuva: Fabrizio Tosoni

Kuva: Fabrizio Tosoni

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Temppu ja kuinka se tehdään - tai yritetään tehdä: osa 1. Malta nyt!

Olin ensimmäisellä GUE tech 1 -kurssillani lokakuussa 2010. Kolme vuotta myöhemmin palasin rikospaikalle Maltalle osallistuakseni uudelleen tech 1 -kurssille. Mutta miksi?

Pari viikkoa aiemmin olin ilmoittautunut tech 1 -kouluttajakandidaatiksi. GUE:lla kouluttajaksi kouluttautumisprosessi alkaa aina kurssiharjoittelulla, jolla kouluttajakandidaatti seuraa kouluttajamentorin pitämän kurssin. Idea tässä on se, että kandidaatti, joka on kurssin kyllä käynyt, siirretään tiskin toiselle puolelle. Tiskin toisella puolella kaikki näyttää kovin erilaiselta verrattuna oppilaan perspektiiviin. Harjoittelun aikana on mahdollista kysellä ja keskustella mentorin kanssa kurssisisällöstä, kurssin harjoitteista, rakenteesta, jne. 

Naru navigoinnin apuna.
Kurssin kouluttajana oli minulle mm. fundis-kouluttajatutkinnostani tuttu Rich Walker. Rich on GUE:n tekniikkasukelluskoulutuksen training director. Koulutuksen lisäksi Richillä on vankka kokemus luolien ja hylkyjen dokumentoinnista. Olen aiemmin muutamaan otteeseen työskennellyt Richin kanssa osana omaa kouluttautumistani. Jokaisella kerralla Rich on ollut valmis avoimesti keskustelemaan ja arvioimaan omia koulutusmeneltelmiään ja itse koen oppineeni häneltä todella paljon. Lisäksi kyse on todella mainiosta tyypistä, jonka huumorintaju kestää melkein mitä vaan.

Rich kertoo oppilaille välisillan hienouksista.
Roolini kurssilla oli seurata opetusta, kirjoittaa muistiinpanoja sekä tentata Richiä. Osallistuin tarkkailijana kurssin kaikille luennoille, kuivaharjoituksiin sekä sukelluksille. Sukelluksilla pääsin muutaman kerran Richin valvovan silmän alla kokeilemaan kuplapyssyn käyttöä. Lisäksi nousuharjoitusten aikana varastin oppilailta poijun. Kamojen kääntäminenhän kuuluu kaikkien tekki- ja luolakouluttajien perusrepertuaariin... 

Maltan jälkeen tuli talvi, työt ja muut esteet, joten tämä projekti pantiin talviunille viime vuoden lopulla. Karhua ollaan kuitenkin nyt herättelemässä. Kevään ja kesän aikana projektia on tarkoitus jatkaa tekki 1 -kouluttajakurssilla - mikäli työnantaja suo - sekä aktiivikurssiharjoitteluilla. Jotta maailma avartuisi, olen aikeissa tehdä harjoitteluita ainakin muutamien eri kouluttajien kanssa.

Se, miten kauan tämä projekti kaikkiaan kestää, riippuu minusta ja omista kyvyistäni. GUE:n kouluttajakoulutukselle ei ole ennalta määrättyä kestoa. Harjoitteluita tehdään kunnes kandidaatin kyvyt ovat sellaiset, että kouluttajatutkinnon hyväksytty suorittaminen on realismia. Prosessin tavoitteena on, että tuore kouluttaja kykenee pitämään yhtä laadukkaita kursseja kuin kokeneemmat kollegansa.

Venttiiliongelmien ratkaisua kuivaharjoitteena.
Suomessa on lukuisia tekniikkasukelluskouluttajia, jotka kouluttavat monien eri järjestöjen kursseja. Mihin tässä vielä yhtä tarvitaan? Minuun on aina GUE-kursseissa vedonnut suunnattomasti selkeät, rationaaliset ja perustellut toimintatavat. Sukelluksen eri aspektien standardointi erottaa GUE:n monista muista järjestöistä. Minulle tämä GUE:n tapa sukeltaa sopii. En ole koskaan ollut valmis tinkimään turvallisuudesta, mutta haluan silti päästä minua kiinnostaviin paikkoihin ja "maksimoida hauskuuden". Minulle GUE on mahdollistanut tämän. Kaikkiin GUE:n tyyli ei välttämättä vetoa, mutta GUE-sukeltajia on kuitenkin viime vuosina tullut lisää, joten ilmeisesti tällaiselle toimintatavalle on kysyntää. Tällä hetkellä fundiksen tai rekki ykkösen käynyt sukeltaja voi Suomessa jatkaa GUE-kouluttautumista vain mopokurssilla, ellei halua tuoda ulkomailta kouluttajaa. Ehkä nyt on aika sille, että GUE-jatkokoulutusta voisi saada myös Suomessa ja suomeksi.

Rimpuiluani kohti tekkikouluttajapapereita voi seurata tällä palstalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti