Temppu ja kuinka se tehdään - tai yritetään tehdä: osa 3. Super Mario

Vihdoin täällä, kauan odotettu jatko-osa kouluttajakoulutusseikkailustani, jossa palataan vuoden 2014 kesäkuuhun:

Tech 1 ITC:n jälkeen ei kulunut kuin pari viikkoa ja olin taas Krnicassa Kroatiassa. Ja pakkohan se on myöntää näin retrospektiivisesti, että ei harmittanut yhtään. Kesäkuussa sää Kroatiassa oli mitä mainioin. Raportit Suomesta sen sijaan tiesivät kertoa, että Suomen suvi ei näyttänyt aivan kaikkia parhaita puoliaan. Mikäs siinä, matkani kohti T1-kouluttajan papereita jatkuisi siis flipflopit jalassa.

Tällä kertaa vuorossa olisi ensimmäinen "live-harjoittelu" oikeiden oppilaiden kanssa kurssilla, jonka kouluttajana olisi Mario Arena. Marion tukikohta on Italian Trieste ja hän on yksi GUE:n suurimmista tekniikkasukellusguruista, joten odotin kurssia vesi kielellä.

Matkaan ei tarvinnut tällä kertaa lähteä yksin, sillä kurssin oppilaista osa oli Suomesta ja matkustimmme yhdessä edellisellä kerralla hyväksi havaittua Ljubljana-Krnica-reittiä. Perille päästiin ilman eksymisiä ja ennen kurssia oli aikaa päivä käydä rannalta sukeltamassa ja totuttelemassa taas lämpimään veteen.

Erik - sukellustukialus

Olin toivonut saavani kouluttaa kurssin aikana hieman enemmän, mutta Mario ilmoitti, että saan kouluttaa vain yhden kokonaisen tai kaksi puolikasta päivää. Päädyin siis kouluttamaan kaksi puolikasta päivää ja suurimman osan kurssista saisin seurata Marion opetusta. Marion tapa kouluttaa osoittautui hyvin erilaiseksi kaikista aikaisemmista T1-kokemuksistani. Kurssin rakenne oli osin erilainen ja Mariolla on hänen valtavaan kokemukseensa perustuva persoonallinen tyyli kouluttaa. Ehkä hänen kursseissaan on vielä jäljellä jotain ns. old school -meiningistä. Päämäärä on kaikilla GUE-kouluttajilla sama, mutta Marion tapa rakentaa tekniikkasukeltajia on kuitenkin selkeästi erilainen ja jäljittelemätön. Pakko myöntää, että ennen kurssia ja kurssin aikanakin toivomaani vähemmäksi jäänyt mahdollisuus itse opettaa hieman harmitti, mutta jälkikäteen ajatellen mahdollisuus seurata Marion tapaa opettaa tullee osoittautumaan äärimmäisen hyödylliseksi. Marion sanoin: " It's good for you to hear another bell ringing."

Kurssilla tehtiin tietysti kaikki tavalliset teoria-, kuiva- ja vesiharjoitukset, joista minä pääsin opettamaan vähän kaikkea. Kokemussukelluksilla kävimme Dezza, Varese ja Lina -nimisillä hylyillä, jotka minulle ja oppilaille olivat kaikki uusia kokemuksia. Kurssin hassuhattuhetki oli kun Mario unohti huppunsa rantaan ja päätyi sukeltamaan yhden oppilaan hellehattu päässä! Edes hassuhattu ei pysty muuttamaan sitä tosiasiaa, että Mario on vedessä ilmiömäisin sukeltaja, jonka olen eläissäni nähnyt. Jos sitä itse edes joskus näyttäisi edes puoliksi yhtä kuulilta, niin voisi tarjota itselleen pullakahvit - tai vaikka oluen.

Uudet tekkiykköset Liisa, Jankkuri ja Josef sekä Super Mario.

Kurssi oli onnistunut, koska kaikki oppilaat saivat tikettinsä, ja minä sain osan ensimmäisen "puollon" tai "nimmarin" komponenteista suoritettua. Kun kaikista komponenteista on nimmari, niin voi mennä koulutattatutkintoon tavoittelemaan toista, ratkaisevaa nimmaria. Kroatian reissu ei kuitenkaan päättynyt, vaan jatkui osaltani omien hylkysukellusten merkeissä ja seuraavaa T1-harjoittelua odotellessa...