Temppu ja kuinka se tehdään - tai yritetään tehdä: Osa 4 - Kuskin paikalla

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan koskee myös blogipostausten ajantasalle saattamista. Nyt vuorossa paluu vuoden 2014 kesäkuuhun ja kouluttajakouluttautumiskertomukseni viimeisin osa:

Kouluttajakoulutusretkeni jatkui Juhannuksen jälkeen Krnicassa, johon oli saatu uudet suomalaiset koekaniineiksi koulutusharjoitteluilleni. Tällä kertaa kurssin virallinen kouluttaja oli vanha tuttu Rich Walker. Richin kanssa oli sovittu, että saan kouluttaa kurssin kokonaan, jos oppilaille vaan sopii. Oppilaillehan sopi, joten pääsin aloittamaan kunnon savotan. Periaatteessa sain vapaat kädet järjestää opetuksen miten parhaaksi katson, toki keskustelimme Richin kanssa joka päivä siitä, mitä on tapahtumassa.

"Mitä se Jarkko  nyt oikein selittää, pitäisiköhän tuohon puuttua..."

Kurssin aluksi Rich sanoi tervetuliaissanat, siirtyi pelkääjän paikalle ja minä pääsin puikkoihin. Turhia himmailematta ensimmäisenä päivänä vedettiin teoriaa, kuivaharjoituksia ja sukellettiin. Illalla aloitin kurssiviikon aikana tutuksi käynyt rutiinin: ensin Kum-pizzeria, sitten jalkapalloa ja seuraavan päivän luentojen valmistelua sekä ylenpalttista jännittämistä. Aamulla vielä vähän kahta jälkimmäistä, ennen kuin taas pääsin kurssin kimppuun. Toisena päivänä tehtiin samat kuviot, mutta eri järjestyksessä. Kolmantena päivänä päästiin rannalla sukeltamisen sijaan jo veneellä riutalle. Neljäntenä päivänä settiin lisättiin vielä kurssiin kuuluva uintisuoritus. Viides ja kuudes päivä kuluivat kokemussukelluksilla Linalla, Cesare Rossarolilla ja Argolla.

"Kohta pitäis näyttää tätä decoplanneria oppilaille... mutta mikä ihme toi gradient factor on..."

Oppilaat edistyivät, kuten pitää ja olivat innoissaan saadessaan lopulta sukeltaa hylyillä hyvässä näkyvyydessä. Rich pysyi enimmäkseen pelkääjän paikalla, josta huikkaili toisinaan väliin viisauksia. Tuntui siltä, että osaan asiat joita pitää opettaa ja osaan antaa oppilaille ohjeita, mutta välillä ne parhaat sanat ovat hukassa. Richin kokemuksen huomaa siitä, että häneltä ”parhaat sanat” tulevat helpommin ja kaikenlaisiin tilanteisiin löytyy hyvin esimerkkejä, jolla tehostaa sanomaa.

Harjoitusranta ilman sukeltajia.

Tämäkin kurssi päättyi onnellisissa merkeissä, oppilaiden hymyillessä leveästi saatuaan palautteensa ja tiedon kurssin läpäisystä. Myös minulla oli aihetta hymyyn, sillä sain nimmarit kaikista ensimmäisen puollon jäljellä olevista komponenteista, mikä tarkoittaa sitä, että seuraava askel on kouluttajatutkinnon järjestäminen.

Uudet T1-sukeltajat Pike ja Mikko Richin kainalossa.

Suomesta käsin kouluttajatutkinnon järjestämisessä on omat vaikeutensa. Kouluttajia, jotka voivat vastaanottaa tutkinnon on seitsemän ja heistä moni on hyvin kiireinen tai toisella puolella maailmaa. Lisäksi kurssille pitäisi saada oppilaita, joiden aikataulu käy yksiin kouluttajan kanssa, omista aikatauluista puhumattakaan. Ja pitäisi keksiä vielä paikka, joka sopii kaikille, ja jossa on logistiikka kunnossa. Kouluttajatutkinnon aikana ei halua miettiä onko vene todella käytössä, salliiko sää sukeltamisen tai saadaanko kaasua.

Santi-mannekiinit democenterin edessä. Sukeltaminen on iloinen harrastus.

Tähän päättyi kolmen viikon Kroatian matka. Luonto järjesti viimeisen illan spektaakkelin puoli yötä kestäneellä valtaisalla rajuilmalla, joka vei sähköt koko kylästä. Aamulla sai aamukahvia haeskella, kun mikään ei toiminut missään. Päheetä kuitenkin oli ja hyödyllistä. Pizzaa ei tee mieli vähään aikaan.

Jälkikirjoituksen omaisesti todettakoon, että tähdet olivat lopulta oikeassa asennossa ja nyt vuoden 2015 alussa kaikki on saatu sovittua. Kesäkuun 7. päivä palaan – taas – Krnicaan parin tuoreen suomalaisen koekaniinin kanssa. Tutkintoa vastaanottamaan saapuu USA:sta venäläinen GUE:n assistant training director Kirill Egorov. Nyt jo vähän jännittää, saa nähdä miten kesäkuussa. Pitäkää peukkuja!